Джана on harvinainen ja eksoottinen sana, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "sielua" tai "elämää" joissakin itämaisissa kielissä. Venäjän kielessä sitä käytetään usein hellittelynimenä, kuten "rakas" tai "kultaseni".
Laulussa "Джана" toistuu usein, ja se on osoitettu laulajan rakastetulle. Se luo intiimin ja tunteellisen tunnelman, korostaen menetettyä rakkautta ja kaipuuta.
Tässä kappaleessa kertoja katsoo entistä läheistä ihmistä ja huomaa tämän silmissä, ettei rakkautta tunnu olevan enää lainkaan: «Вижу в твоих глазах я / Больше любви нет ни грамма» [Näen silmistäsi, ettei rakkautta ole enää grammaakaan]. Hän ei silti halua päästää irti, vaan pyytää edes jotakin muistoksi ja kysyy: «Может вернемся в начало» [Ehkä palaisimme alkuun]. Toistuva «джана» (džana) on hellittelevä puhuttelu, suunnilleen “rakas” tai “kultaseni”. Sen jatkuva toisto kuulostaa siltä kuin kertoja yrittäisi vielä kerran saada toisen kuuntelemaan.
Tilanne on erityisen kipeä siksi, että toinen on fyysisesti paikalla, mutta ajatuksissaan kaukana. Kertoja sanoo heidän välisensä «вайб»-tunnelman muuttuneen jo kauan sitten, ja liikenteen torvet laulavat kaupungilla, mutta «не о нас» [eivät meistä]. Lisäksi hän kuvaa olevansa «в серотониновой яме» [serotoniinikuopassa], eli hyvin matalassa mielentilassa. Viimeinen yö muuttuu ristiriitaiseksi kohtaukseksi: toinen tanssii, mutta jonkun muun kanssa, vaikka kertoja toivoo yhä paluuta alkuun. Ajatus siitä, että meri huuhtoo jäljet pois, jättää suhteen aivan katoamisen rajalle.